mitä
rahalla saa lyhtypylväässä
ilman kontekstia: kolme poliorokotetta, nälkä
ilman kontekstia: kolme poliorokotetta, nälkä
päivänä nenä seisoo
joka päivä
leipäjonossa
ystävällä on uusi
koru istuu
kuin nenä
päähän
suihkussa sormien läpi valuu vaahtoa,
vedän kaiken alas
huljutan viemäriin karvojani
partikkeleissa
Töölönlahden laiturilla
kirjoitat
likaista veden puhtaudesta,
keikan
jälkeen
”On
kirkasta
Mielessä
puhdasta autuutta
Jääpaloja
kristallilasissa
Jo
täällä, tosi kaukana
Voisin rakastaa sinua, jos olisit
Elänyt
kauemmin, vanhemmin, vahvasti”
kuinka
vesi peittää tomun alleen
ei enää ole tomua
kuollut ihosolukko kuolee päästääkseen toisen
elämään
kaksi kertaa hitaammin
hienommin
sinä tiedät että
minä
tiedän kuka
en enää jaksa kysyä mitä
me kaihdetaan
ja kaivataan
syksyä
ilman
kättä käden kanssa
kämmenviivat
osoittavat missä on Ranska,
että
sellainen hienostelu ei olisi minua
maassa lehdistä ohentuu purua
ilma
on ohut ja ilma on raikas
tänään
me kohdataan oikeassa paikassa
vuosien
jättämät huolirypyt
silmän
kiristyvän suun ympärillä
ei ole
yhteistä kieltä, ei haittaa kaatua
mitään väliä en kiellä silmissä siellä
ilmeitä
ajatuksesta kulkea eteenpäin, katua
ne
ajelevat vielä futisnurmea,
maassa on
keltaista ja tuulee
tyhjä roskapussi lentää kovaa
kohti
jalkaa ja kuolen
luodin
hylsyjä sataa alas ruskeista pilvistä,
kuulen kaukaisen liipaisimen naksahduksen
kilometrien
päästä kimpoilevat seinärivit
irvistävät syksyn soundtrackin
nyt, kun
yöllä näkee kuukauden jälkeen, tähden
tämä on juuri tämä
ei
kadonneita viedä mihinkään
sanat
rakentavat vuorovaikutuksen
aika kuluminen asettavat viitekehyksen
rakkaus
kulkee läpi hetkien ei koskaan, pysähtyen
lopulta jokainen on yksinäinen
lopulta jokainen on yksinäinen
