päivän päästä toiseen päähän
hiiliatomin molekyylirakenteeseen
kiipeämisestä suomiräppiin
ei siihen perinteiseen
alttaritaulun suihkulähteen veden juoksu on lakkautettu
yön
aikana ei ole yö
kaksi hiirtä reunustaa ruohikkopensaan
tahtoisi kylpemään juomaan
pari pisaraa suuhunsa
luulee että oon humalassa, juopunut
tavallaan oon, en
ulkoisten
kiihdyttimien aikaansaannoksista
vaan loputtomasta jatkeesta
päätöksestä lakata ajattelemasta, juopunut
päätöksestä analyysin lopettamisesta, vain pari minuuttia
juopa nyt
syöksen itsen jo
hamsterin kelassa, näin harhakuvia melkein
tutun asunnon vessassa
laskujen mukaan noin kymmenen kertaa
ymmärsin jälleen
ei
kaikki ole sitä, miltä luulee,
että näyttää, siltä silleen!
hyvin subjektiivinen kokemus ja valinta
nähdä jonkin
tilanteen kausaalisuhteet
ja muutkin suhteet tietynlaisina
ikään kuin
jonkin teorian pohjimmaisina
vaikka voisivat yhtä hyvin selittyä aivan
toisella
taas ymmärsin ja
keskustelu pyöri vinhasti
kohti
tunnelman kuolemantuomiota
kohti tätä hallusinaatiota
kuin myöhäisempää iltaa
ennakoivaa optista harhaa
pissasin, pesin kädet ja ihmettelin
lavuaarin laidalla seisoin
saippua-annostelija tuijotteli
täynnä limaista
vettä
kohtaa kuin ihmeessä
vaahdoksi muuttuvaa liejuisaa massaa
pumppaa toiveissaan saadakseen
kädet puhtaaksi taas
saastuneen operaation jälkeen
karvas pettymys
saippuaa ei
pulppuakaan
kämmeniin valtoimenaan
säännösteltyyn sota-aikaiseen määrään saippuaa
oli tyytyminen kuitenkin
aivot sanoivat hetkessä toisin, poistuin
saniteettitilasta suurta ristiriitaa
ajatuksissaan hetkeksi sekoitti pään
joka oli
vielä toipumassa
liiaksi yltyneestä analyysin aallokosta
yritin kauhoa ja pyristellä, haukkoa,
kahlata irti mutaisesta pohjasta
menin pissalle
keskeyttääkseni päästääkseni
hetken kuonat, ureat
ulos kehostaan
voidakseni siirtyä seuraavaan
tilaan valmiina
puiston kesäyöhön
nyt surisevana tuhatta ja sataa
yritän hahmottaa tilanteen
sekaisuuden kuin humaltuneisuuden
samalla rationaali mutta harhainen
tällainen tila tulee niin varkain, en
todellisuudessa harmitellut oloani
nautin nimittäin näistä
päällekkäisistä
ajatuskasoista, kun ei ole hetkessä
vaan kaukana poissa
on hetkessä niin paljon kuin vain voi olla
ilman että sattuu
kaikki ympärillä näkyvä
hahmottuu
päässä jossain itsen sisässä
ulkoistettuna kiemurteleviksi
toisiinsa limittyviksi, lomittuviksi
osittain
toisensa kumoaviksi
assosiaatiokentiksi
yksi aistihavainto laukaisee
toisen
joka laukaisee kolmannen
jonka jälkeen mielessä näkee lapsen
naamari päässä
syvässä häpeässä
rumassa naamarissa
takana silmissä ylpeyttä
esityksestä, kantaaottavuudesta, esiintyjyydestä
tulee esiin tyhjyydestä
takavasemmalta kaartaa
ei kukaan osannut aavistaa
paitsi hiukan sen taas huomaa
miten rönsyileviksi versot ovat
sattumalta
hyvällä tuurilla kasvaneetkaan
kuin lentolehtisiä parvekelaatikoissa
vihannat pinaatit
oonko kastellut itseäni liikaa, ravinnoinut
suonissa juoksee virtaa
aktivoi kenttiä niin
etteivät soluseinämät osaa sanoa seis
pystyttää stop-merkkiä, solun kulmaan
hei niin että paikalla olisi pakollinen pysähtyminen
sakkojen uhalla
ei tää yö enää näytäkään niin rumalta
