kuplamatolla ajatus ei liu'u
p y s ä h t y y
laakerien keitoksessa pienet, soluseinämät h a j o a v a t
kappaleet ryhmittyvät uudenlaisiksi
ryppäiksi mehustuneet tertut tipahtavat
huulille,
yksi
yksi
kerrallaan
puraisen hampaat
puraisen hampaat
yhteen sirpaleiksi, kielelle
tirskuaa pääosin vettä, mutta toisiakin aineita, kuten
suu on sulkijalihas, appelsiinin ulkoiset synnyttimet
ulostimet ryöpsähtävät iltakylvylle
pisaroiden menoaltaassa kumarrun ahtaan
puristuksessa. katson kelluvaa, oranssihuokoista
en rutista hedelmää purentaan, pirskahtelemaan yhtenä
palasena, saattaisin tukehtua
sulkeutua
fobiaan
fobiaan
ravinnoidun peloissani mehukkaana
vieri vieritysten, silmä silmätysten
sukellan samaan ilta-aariin
yöksi laskeudun kosteaan samettisaaviin
lasken huomisen minuutteja alkaviksi,
mutta mikä siinä minua oikein?
pelottaa katsoa, luontokappaletta
silmiin yhteinen kieli
raastan rikki
säikeiksi
ohuiksi kuolevan häiveiksi
juon mehut vereksi
tahtoisin muuttua
keneksi
itsen pelko on peloista syvin, öisin
matalista upottavin, luomia viistävä
elämän vienyt
matalista upottavin, luomia viistävä
elämän vienyt
surutta purrut,
niellyt
niellyt