Epävarmuuden ja ujouden erilaiset ilmentymät tekevät minusta
itsevarmemman ja samalla kokonaisuuksien hallinnasta, jonkin ulkoistamisesta
helpompaa. En halua jättää mitään osa-alueita ulkopuolelle, kuten olla oppimatta, miten avaruusraketti nousee
ilmaan. Mitä on kuun toisella puolella. Onko juustoa? Pellavasta
voi tehdä mitä vain, kuten surffilautoja, joiden hinta määrittyy kovetusainesosan perusteella. Jos sidotaan yhteen kultanauhalla tai pronssisellakin, materiaalikustannukset ovat varmasti korkeammat. Tavallisella teräsvillalla voi irrottaa kevätpölyn ja lattioilla, tiskialtaisiin lavuaareihin ja laattojen samoihin
pinttyneen lian. Teräs, ja villa
Tänään luennolla saliin,
hiljaisen keskittyneeseen kantautui kadutta vastapäisestä rakennusremontista
metalliset purun kaiut, kuten nyt eurooppalaisesta yhteisestä kuuluu. Kun arvopohjaa,
inhimillisyyttä hajotetaan kappaleiksi, ei jäljelle jää kuin vihan ohut,
mutta jatkuvasti paksuntuva purkupöly. Yrittäessä koskettaa katoaa hetkeksi, kunnes palaa takaisin, tiheämpänä sumuisena tunkeutuu
keuhkorakkuloihin. Tuon kitalakeen pistävän kuivuuden. Pistää, pitää
syvemmällä
Ei toinen tunnista enää toista kaltaisekseen. Me olemme
erillämme: sinä et olekaan minä! Emme jaa edes solutason yhteyttä. Ei ole yhteisiä faktoja, soluja. On mielipiteitä ja niistä
kiinnipitämisiä. Mielipiteetkään eivät vaikuta. Ne
eivät kommunikoi keskenään. Ei ole huomista eikä eilistä. On nykyinen ruutu ja käydyt puheet ja raskas painava viha. Ystävämme lapsella ei ole tulevaisuutta, tai ainakaan tulevaisuutta, josta
tahtoisimme puhua. Huominen on menettänyt merkityksensä. Kukaan ei tahdo
kadota sinne
Voisi jo olla parempi luovuttaa. Olemme hetken tekemättä mitään,
olemme ihan hiljaa ja katsomme, mitä tapahtuu. Jos elämä ei olekaan jatkuva
taistelutanner. Eteenpäin hyökyy valtameri, jota ei voi vallihaudoilla,
aallonmurtajilla, yksinäisillä saarilla estää päällekarkaamasta. Vaikka "naiset" tekevätkin vähemmän rikoksia kuin "miehet", vaikka "miehet" raiskaavat enemmän kuin "naiset".
Oikeuttaako erottelu tappamaan, miten selitätte. Täytyisikö liikkeen ajaa myös korkeampia
naisrikollisuuden lukuja. Poistamme etuliitteitä, nais. Toiveissa on kirjailijoilta, muusikoilta tai puheenjohtajilta,
kansanedustajilta. Kuningas on nainen. Linnan portaille on asetettu nauloja, teräaseita ja sitruunakaasua sisältävä
räjähde lahjapaketiksi naamioituna. Liene väliä, kuka on
mies ja kuka nainen, montako sanaa minun sanavarastooni kuuluu
Suomessa on
ilmeisesti 200 000 sanaa, joista keskimääräinen ihminen tuntee noin
kymmenesosan, kun taas ylioppinut ja lukemisesta tyydyttynyt voi tuntea jopa
neljänneksen. Silti enemmistö jää tuntemattomiksi. Menetän paljon, toivoisin tuntevani kaikki. Voin käyttää niitä, japaniakin. On kolme kirjoitusmerkkijärjestelmää, joita käytetään rinnakkain ja ristikkäin ja täydentäin. Kaksi perustuu tavumerkkeihin ja yksi pohjaa kiinalaisiin merkkeihin. Jokaisella on oma merkityksensä. Jos muistaa 1500 voi lukea sanomalehden lähes kokonaan. Riittääkö aika oppia? Olen lausumassa, kirjoittamassa tai
lukemassa niitä elämän loppuun asti, puuduttava tuomio. Paras ja turvallisin lohdutus sanoina, joita keskellä voi saada
Tienpientareet ovat mustat ja valottomat. Korkeampaan linja-auton etulasiin, osuvat toisen kerroksen peiliin oranssit,
hengityshuurteiden ovaalinmuotoiset valoläikät. Pää tai kymmenen
eripaineista, erikokoista päätä ovat painaneet otsansa ruutuun ja avanneet
suunsa kuin huudon, liu’uttaneet sitä pintaa pitkin. Toivon, että joku lasin toisella
puolella huomaisi, mutta katsomme vain sivuun. Näemme laitamien tienvarsikyltit, jotka
ilmoittavat: huoltoasema 200 metriä. Valkoiset nuolet kaartavat joka kerta eri kulmassa. En voi milloinkaan olla varma, mitä
tulee kohdanneeksi. Jos kyltin pohja vaihtaa väriä eikä olekaan enää
sininen vaan keltainen, tietää varoa. Useimmiten hirvet, toisinaan
myös tippukivet näyttävät maamiinoilta tai ilmapommeilta,
vaikken ole ikinä sellaista päähäni saanutkaan
Joka puolella kolmesataakuusikymmentä-kameroita. Olemme valvontayhteiskunnan keskiössä, muttei riitä. Jotkut
haluavat kokeilla onneaan perustaa kalifaatin, ei ole tilaa. Toisinajattelulle, väärinajattelulle ajattelen väärin. Miten, ajatuksen ja tekemisen
ero on hahmoton. Voiko ajatuksista tuomita, ne eivät toteudu tai näy käytännössä, toivottavasti ikinä. Paitsi nyt
Kieltäminen, niin, tunteiden. Ajatukset, ilmiöt, eliöt, näiden pimittämiset ovat yhteiskunnan syöpä. Hyväksyisimme kaiken sellaisena, minä tulisin vastaan. Antaisimme olla, katsoisimme, tarkastelisimme, kohtaisimme. Kaikki ongelmamme yhtäkkiä ratkeaisivat tai esirippu ratkeaisi. Lopullisesti kukaan ei pystyisi enää mihinkään. Näkisimme lohduttomuuden tai loputtomien mahdollisuuksien eternaalin
Näkevätkö jotkut minut? Välinpitämätön suhtautumiseni
ulkoisiin käsityksiin itsestäni. Rakennan itseäni itsenäni. Muiden
käsitykset, odotukset, määrittelyt eivät kiinnosta, itsevarmana tai
itseriittoisena. Itsetietoisuuteni on alla. Piilotan ujouden, kanavoin pelon, kuoretun muista riippumattomaksi. Itsenäisiksi yksinään hyväksymisiksi. Välikysymyksiä esitettäviksi ei jää, olen vain minä. Ei kukaan muukaan. Rakastun muihin. En tee kompromisseja. Olen joko rakastunut tai en kehenkään, siis itseeni
Olenko viisas? Johtuuko se minun elimistöni tasapainoisuudesta ja hyvinvoinnista vai kenties
jostakin aivan muusta,
epävarmuudesta
TallennaTallenna
