syön minua

kuplamatolla ajatus ei liu'u 

p   y   s   ä   h   t   y   y

laakerien keitoksessa pienet, soluseinämät h a j o a v a t

kappaleet ryhmittyvät uudenlaisiksi

ryppäiksi mehustuneet tertut tipahtavat

huulille, 
yksi

kerrallaan 


puraisen hampaat

yhteen sirpaleiksi, kielelle

tirskuaa pääosin vettä, mutta toisiakin aineita, kuten

suu on sulkijalihas, appelsiinin ulkoiset synnyttimet

ulostimet ryöpsähtävät iltakylvylle

pisaroiden menoaltaassa kumarrun ahtaan

puristuksessa. katson kelluvaa, oranssihuokoista

en rutista hedelmää purentaan, pirskahtelemaan yhtenä

palasena, saattaisin tukehtua

sulkeutua
fobiaan

ravinnoidun peloissani mehukkaana

vieri vieritysten, silmä silmätysten

sukellan samaan ilta-aariin

 yöksi laskeudun kosteaan samettisaaviin

lasken huomisen minuutteja alkaviksi,

   mutta mikä siinä minua oikein?

pelottaa katsoa, luontokappaletta

silmiin yhteinen kieli

raastan rikki

säikeiksi

ohuiksi kuolevan häiveiksi

juon mehut vereksi

tahtoisin muuttua

keneksi

itsen pelko on peloista syvin, öisin 
matalista upottavin, luomia viistävä 

elämän vienyt

surutta purrut, 
niellyt