läikkyy

muovailee rauhassa muiston:
metsä vastaa kuin sinne

minne sininen enne, huutaa 
huonoina hetkinä, istuu 
nurkassa itkettää, muista 

irrallinen kesän vapaus kaivautuu esiin,

yö astuu askeleen kohti

naiseus on niin suhteellista 
vyörytä peilipinnan ulkopuolelle syysvalossa

heijastus kellastuu aidan takana
kahden pölyviirun raidan leikkauspiste 
muodostaa kurkiauran toisiinsahulmahtavat siivet

kahvikupissa maito vaihtaa pyörimissuuntaa
alkaa kimaltaa

lennän pakoon korkealla 
pakko ei ole ilmatiivis kerros rahaa, kaupunki-

kulisseja Keski-Euroopan puistossa;
eivät ensisilmäyksellä ihmiset ja paikka

lammessa lokakuun renkaat,
syvemmän sinisiä petroleita

tähän väliin mahtuu

lainaa siveltimen,
kirjoittaa pintaan

pian,
läikähtää

"ei ui vielä syvissä vesissä vaan

siinä pintajännityksen rikkomisen

ja viiden sekunnin sukeltamisen välimaastossa"

täälläkin. 

vedenpohjametsä valmistautuu
vastaanotan pistävää salakavalaa hyökkäävää
koleutta edeltää lievä eltaantunut

mätä merkitsee siirtymän
juuri ja juuri todellisen
alkukohdan pisteestä eteenpäin 

pimenevässä aika muistuttaa ajoin säteilevästä

onnesta vesi läpäisee valoa

(kiitti arttu lindeman)