lonkeroporno

Suuressa salissa oli hissejä, jotka eivät johtaneet minnekään, päästyään niitä kannattelevan kiskon yläpäähän, hissi tipahti maahan. Kävelin metsäpolulla katselin kiihottavia halpakanavan kasariohjelmia, pitkäpeniksinen hirviö ja noloja huokailuja, peittyivät valkoiseen ääneen, kimeänä korvissa soi.

Mistä nämä vaiheilut ilmaantuvat syväjään päähäni, kuinka kahdenväliset keskustelut muuttuvat monenvälisiksi, kun rinnoilla heiluvat päät ja tuijottavat olat. Juuri silloin, oikeassa intensiteetissä, valmiina vastaanottamaan katseen lähentymisen, tiivistymän, ei vastapuoli ole elämän kännissä, roikottaa turvasymbolia korvakorunaan, en voi lakata tuijottamasta sitä, kiilumista, tavallaan tahtoisin hänen huomaavan kiinnostukseni, epäilen hänen olevan sen tyyppinen, sitä tyyppiä, joka haluaa jahdata, takaa-ajaa, ottaa vastentahtoisen ja minä taktikoin, odotan, oikeaa hetkeä, jolloin annan hänen tehdä sen kiimassa kantabaarin viereisessä porttikäytävässä, lastauslaiturilta pakettiautot kuormaavat elintarvikkeita supermarketiin.

Porttikäytävän liuskan seinämillä hohtavat varoitus- ja huomiokyltit, mutten tarvitse varoitusta tai huomiota, tunnen vaaran ja huomiosi kämmenilläni, kosken ihoasi paineella ja huomaan sinut ja huomaan, kuinka varot minua, sivelet varot, et uskalla, huohotan, teen selväksi, saat ajaa takaa ja annan esineellistää, tiedän, voivani monistaa geenini, luoda siemennestettä tyhjästä, monistaa itseni mutantiksi, yli-ihmiseksi, sielu vaeltaa, keho kestää kaiken, mieli entistä vahvempi ja ulottuvaisemmin ulotun sinuun, kun tiedän, että minussa on valta lopulta, vaikka kuinka käyttäisit ja kääntäisit, pyörittäisit ympäri ihosi, lävistäisit silmäni, jättäisit kadunpieleen roikkumaan, lojumaan risaisena kappaleena, viereen saisi jälkeesi kuka vaan käpertyä tai hapertua, suolata jättämäsi jäljen, heittää olutta päälle, vaihtoehtona drinkkilipulla, luontaisetuna kolmen jääpalan mojito, paperinen päivänvarjo,

niin kuin silloin Berliinissä, vaelsimme pitkiä luotaantyöntäviä, upottavan kimaltavia katuja, sopersin saksaksi ohjeita vastaantulevilta, etsimme kuumeisesti baaria, jossa voisimme juoda yhdet, ensimmäiset täysi-ikäiset juomat ulkomailla, halusimme hetkestä ainutlaatuisen, pyhittää tilaisuuden niin kuin pyhittäisimme kaiken uuden, matkalla syömme, torilta ostetut vihannekset, ohikulkeneet ajankäyttäjät valmistaisivat meille pursuilevia patoja, tarjoilisivat ne vahvoilta teräsastioilta, kattohuoneistossa ei ole vessaa.

Etenimme ja vajosimme syvemmälle, punatiileen, graffitiin, piikin ruiskuihin, glitteriin poskilla sukupuolettomuus sinkosi päin molemmin puolin, kiidimme ja hekumoimme eurooppalaisessa turvattomuudessa, joka on kuin satama, merelle päin katsominen ja tyhjään horisonttiin tähyäminen, pelottaa, vetää puoleensa, imaisee ja tahtoo, vaikkei lähtisikään. 

ujous ja arkuus, tilanteen outous, muista ihmisistä ja heidän väleistään huokuva tuttuus saartoi, ensimmäinen sisään astuminen päätyi kääntymiseen paluuseen kadulla. Paikan valot viestivät murhaa, väkeä ei voinut kiertää, se painoi seinille, kiemurteli selkärangan molemminpuolisiksi hikiraidoiksi, pakko päästä pois. Kadulla yöilma viilensi äkisti tunnelmaan, palauduimme entisiksi ja taivalsimme eteen. Asvaltti kiilsi, aiemmin päivällä ehkä satanut, en enää muistanut. Oikealla kohtasimme paikan, jossa pääsisimme lopulta suorittamaan pyhäksi suurennetun rituaalimme, varmistamaan illan kehityksen jatkuvuuden. Se oli tyhjä, menimme, toinen oli turhautunut ja halusi nyt ottaa meitä hiuksista kiinni. 

Pöytään kannettiin lasit, hileiset ja kohmeat, join kylmää, sisimpääni valmiiksi jäässä, kesäyö yllättänyt ja kerrokseni pettäneet. Juoma: vahvaa ja makeaa, maistui minttu ja aikuisuus. Viimeistelimme ja olimme kai nauttineetkin silloin huone sammui ja vierähti kyljelleen ja keveys laskeutui ja mahan pohjalle muodostui raskas sakka, himo takaisin tielaumaan. Tyhjensin rakkoni, kimaltavassa laattapytyssä, kiitin ehkä nesteestä ja työnsin lasioven ulos päin, ulos: olin kanssasi ulkona! 

Huusin ilmaan, heitin kärrynpyörän ja olin 
siitä lähtien katujen kuningatar, yliolento, eivätkä puitteeni ja suhteeni loksahtaneet enää totutuille, hajottaville paikoilleen.