ajatussaaria talviarjenkaaria

pyöreän pöydän päällä kolme asiaa:

pihkaa, virtaviivoja ja kuolemaa

valkoiset rätit; räntä laskeutuu maahan raskaana

sykleissä ilmansuuntiin aistini herkistyvät

ihmiset, lautasella rippeiden

kastikeraitoja

valkoinen posliini pistää silmiin, näkökenttä ei ole terävä

piirryn kulmikkaana ylenevässä h-duurissa

pehmeys, rikkovat neliöt, raskas

ilmava muodostaa kehdon turvaisan verkon...

alkuvuosi nakertaa niskaani...

keittiösaksilla leikkaamat hiuksesi tainnuttavat 
havaintosi ihmisistä alleviivaavat tyyliä;

elon kuvaaminen palaa sykkeeksi

tulit kaukaa istuaksesi tämän pyöreän pöydän ääreen 
rikot hiljaisuutta raapimalla muovilusikalla leuan karvoitustasi

irrotat kohtuni kuonaa

leivon verilättyjä, olen vegaani 
mutta ei kai omaa verta lasketa?

valkoiseksi hyllyt asettelevat tiedon eläinperäiseksi

kirjavat rivit antavat

arvon ja kunnioituksen